LASTUJA, LEIVOKSIA, KIRJOJA

Dionysoksen kevät pohtii kirjallisuusfilosofisessa hengessä blogilisäyksiä "lastuina" - tätä paikallista "kirjallisuuden tyylilajia" kunnioittaen.

Aiheena on kuitenkin, pääasiassa, muisti - Proustin ja Damasion kautta piparintuoksun herättämiin assosiaatioihin kimpoillen. Dionysoksen piparit ovat paikallinen vastine Madeleine-leivoksille. (Itselläni Madeleinet tuovat mieleen Pariisin metron. Asuessani kaupungissa talven 2000-2001, oman juna-asemani välipala-automaatti möi niitä pilkkahintaan.)

Dionysoksen keväälle voi suositella Hilda Kozarin taidetta. Vaikka Hildan installaatio Muistimatka. Suomalainen joulu? onkin jo menneen talven lumia, tuoksu ja muisti eivät ole entisensä muidenkaan Hildan töiden jälkeen.

Yksi kipeä muistin jäävuori nosti päätään kun luin Irmeli Hautamäen taannoista pääkirjoitusta Mustekalaan. Amerikkalaiset campus-kirjakaupat ja suurkaupunkien Barnes & Noblesit ovat todellakin kauppoja joihin voi hukkua - käsitteen positiivisessa mielessä. Suomessa ei ole yhtään niin isoa kirjakauppaa, että voisi kokea jatkuvasti suuria yllätyksiä kirjoja läpikahlatessaan. Ja muutenkin Yhdysvaltojen varsin sivistymättömässä, paikoin jopa puolianalfabeetissä ympäristössä kirjakaupoissa saattaa jopa tutustua ihmisiin. (Tämä ei ole Manhattan-elokuvien romanttista poetiikkaa.) Kriittisen lukijan ero Matti ja Mervi Meikäläiseen on Yhdysvalloissa niin valtava, että hyviä kirjoja käsissään kantavat ihmiset voisivat alkaa tervehtimään toisiaan kaduilla Harlikalla ajavien tapaan.

Walnut Streetin Barnes & Noble - kaipaan sinua niin, ihan sydämestä ottaa.


Post scriptum
Vielä lähimuistissa, mutta jotta Totuus ei unohtuisi: Jos jotakin arvostan, niin rohkeaa ja herkkäkorvaista kulttuurikeskustelua (ks. Loose your control and take a trip & Trends, Fads and Camp).
Kiitos Mallalle, Outille ja Pilville. Olen kyllästynyt siihen että kaiken pitää olla "tutkimusta" tai "kriittistä journalismia".
Jatketaan dialogia,
nimimerkillä "Tuleva teatteriblogin lukija".