Pieni kuolema

Lopetan blogikirjoittamisen - ilman draamaa. On vaan niin paljon muutakin. Maailma kutsuu. Muu maailma.

2 vuotta ja 5 kuukautta tuli täyteen - Pasolinilla (2006/02-), jääkiekon estetiikalla (2006/10-) ja blogifilosofialla (2007/08-).

Kiitän keskusteluista, kritiikeistä ja yhteistyöstä kaikkia niitä joiden kanssa on tullut harjoitettua 'sähköistä viestintää'.

Kun palaan lomilta kosken vain 'oman maisteriohjelmani' tiedotusblogiin.

Tämän balsamoin.

Kaita polku kaivolta ovelle / nurmettuu. / Ikkunan edessä / pystyyn kuivettunut omenapuu. / Reppu naulassa ovenpielessä, / siinä linnunpesä. / Kun olen kuollut, kun olen kuollut. / Kesä jatkuu. Kesä.
Lauri Viita

Pasifismi. Etusivu uusiksi!

Pasifismi ja huoli maailman tilasta kiinnittyy esteettis-symbolisesti vieläkin historiaan - natsit etunenässä. Nykypäivän sotaisuus on kuitenkin samanlaista kuin 1930-luvun: sen on näytettävä hyvältä aikalaisten silmissä.

Aikamme ei ihaile ryhtiä ja matemaattista järjestystä, vaan 'rentoutta' ja menevyyttä. Yhtiöittämisen ja tuotteistamisen ylikuumentuneessa todellisuudessa kaikkien pitää henkiä innovatiivisuutta ja kokemuksellisuutta - katsokaa vaikka tämän Yhdysvaltojen hallinnolle 'palveluitaan' (mm. Irakissa ja ilmatilassa) myyvän yhtiön verkkosivuja.

"Innovation Begins with Experience."

Miten hyvälaatuinen innovatiivisuus ja hyvä kokemuksellisuus on käsitteellistettävä - kun 'innovaatioista' ja 'kokemuksellisuudesta' on tullut aikamme eettisten 'poikkeustilojen' ja köyhien hyväksikäytön välineitä?



Charles Krafftin posliinia. Kuvalaina: www.dirtgalleryla.com.

'Blogifilosofiaa'

Blogikeskusteluissa törmää toistuvasti kliseeseen: "blogeihin kirjoitettuun ei kuulu tehdä muutoksia". Tässä yhteydessä puhutaan usein blogikulttuurista.

Tosiasiassa jo blogia kirjoitettaessa tulee katsottua miltä teksti näyttää 'julkaistuna' - jotta sitä voisi palata muotoilemaan. Julkaistun muuttaminen on lähtökohtaisesti osa blogikirjoittamista, tasolla joka edeltää kulttuuria.

Kulttuuria on sitten se, että aiemmin kirjoitettua tavataan korjailla - eikä aina ole kyse 'jälkien peittelystä'. Uuden insertin perässä kulkee parin kolmen viime kerran viitta, joita on soveliaampi rikastaa.

Kulttuuriin kuuluu toki sekin että joku 'nettipoliisi' töräyttää, ettei sellaista tehdä!

Blogikulttuurin sydänmailla elää 'blogietiketti', joka tukee vain tietyntyyppisten blogien luonnetta - esimerkiksi poliittisten ajankohtaiskommentaarien ja hetkeen sidottujen henkilökohtaisten tilitysten.

Ihminen ei kestä turvattomuutta, niinpä staattisuutta pitää väkisinkin lisätä sinne missä liikkuvuus on luontevaa. Tämäkö on tulevaisuus: 'oikeaa' nettikulttuuria puolustavat kahden vuosikymmenen kuluttua vanhat parrat jotka olivat ensin apajilla? Bloggaajan on suoritettava blogiajokortti. Blogineuvokset ovat huolissaan kun joku uusi media vie nuoret hyvien harrastusten parista.

Itse olen varsinkin teoreettisiin bloggauksiin tehnyt muutoksia pitkään 'julkaisun' jälkeenkin - mikäli olen havainnut virheen. Luonteva etiketti on itselleni sitä, etten muuta mitään minkä mielekkyys vaatii oikean julkaisuajankohdan tietämistä.

Nuolenkärki: blogikulttuuri on nykyään kulttuurien kirjo. Joten unohtakaa dogmanne - ellette halua olla verkon 'säännöistä' natisevia verkkopikkuporvareita.




"Hei, tätä kuvaa on muutettu!"








(Kuvalaina: www.dartmouth.edu/.../lesson8art.html)